Suomessa henkilöbrändi sanana on jo vähän ärsyttävä ja ehkä pelottavakin. Aivan liian usein sitä edelleen ajatellaan joko julkisuushakuisuutena tai jonkinlaisena "feikki-minänä", ammatillisena haarniskana, joka puetaan päälle kun aletaan hakemaan itselle tai edustamallemme organisaatiolle huomiota, ja joka ei ainakaan täysin perustu aitoon omaan tekemiseen, vaan on jonkinlainen haavekuva, jollaisena haluttaisiin näyttäytyä.
Read MoreMaailma on mustavalkoinen. Ei enää harmaan sävyjä, vaan selkeää puolen valitsemista, yhdelle kumartaen, toiselle pyllistäen. On pakko ottaa kantaa ja olla jotain mieltä. Jos emme valitse, olemme harmaata massaa, hajuttomia ja mauttomia ihmisiä ja yrityksiä.
Read More