Suomessa henkilöbrändi sanana on jo vähän ärsyttävä ja ehkä pelottavakin. Aivan liian usein sitä edelleen ajatellaan joko julkisuushakuisuutena tai jonkinlaisena "feikki-minänä", ammatillisena haarniskana, joka puetaan päälle kun aletaan hakemaan itselle tai edustamallemme organisaatiolle huomiota, ja joka ei ainakaan täysin perustu aitoon omaan tekemiseen, vaan on jonkinlainen haavekuva, jollaisena haluttaisiin näyttäytyä.